Hajn tiedot | Jälkeläiset Suomessa

Monta taakkaa matkallasi tyynnä kannoit, vielä voimaa voimastasi muille annoit Haj eli hyvän elämän. Se sai koko elämänsä viettää jokaisen oriin toive-elämää, oman laumansa ympäröimänä. Se oli hyvä johtaja, isä, ajoponi, ratsu ja meidän jokaisen salaisuuksien kuuntelija. Haj oli maailman paras opetusponi niin pienille lapsille kuin varsoillekin. Se jaksoi kärsivällisesti seistä paikoillaan vaikka valjaat eivät pienillä käsillä osuneetkaan heti kohdalleen tai vähän isommat kädet pukivat milloin mihinkin naamiaisasuun. Huokaisi vain syvään. Ja voi niitä riemun hetkiä kun pääsi maastoon. Kaula kaartui kun käsi tarttui tukevasti harjaan ja maiskautus antoi luvan - anna mennä vaan. Pari ilopukkia ja korskuntaa. Laukkaa, kilpaa Chillan kanssa. Kaviot takoivat metsäpolkua. Laskeva aurinko värjäsi kyljet pronssilla. Pitkin ohjin kotitiellä, pitenevät varjot pellon reunassa. Hajn vauhti ei vuosien saatossa häilynyt. Vielä viimeisessä julkisessa esiintymisessään se veti vatsaa sisään ja esiintyi yleisön edessä ryhdikkäänä tehden kaikille selväksi kuka oli se suurin ja upein. Valkoiset karvat tuuhean otsatukan alla kuitenkin lisääntyivät, ja vaikka vuodet olivatkin kohdelleet Hajta varsin lempeästi, vanhuus ei koskaan tule vaivoitta. Viimeisen kesänsä Haj vietti laiduntaen ikäistensä eläkeläistammojen kanssa. Kesän lähestyessä loppuaan lauma pieneni yksi toisensa perään. Lopulta suurta laidunta asuttivat enää Haj ja Sabina, jotka koleana syysaamuna katsoivat usvan keskeltä nousevaan aurinkoon ja nukahtivat vieretysten rauhalliseen ikiuneen. Haj ehti vaikuttaa russ-jalostuksessa 20 vuotta. Tuona aikana Hajlle syntyi Ruotsiin 81 ja Suomeen 25 jälkeläistä. Viimeiset Hajn jälkeläiset syntyvät ensi kesänä. Hajta jäi kaipaamaan suuri joukko sekä ihmisiä että poneja. Hetkenä aamun hiljaisen, tuli luoksesi rauha ikuinen. Jälkees jäi vain muistot kauniit, suru, kaipuu pohjaton...

Sabina

Takaisin Oriit-sivulle